23/07/2014

the road is home


Ei oo hirveesti tullut otettua kuvia, joten tässä vähän instagram juttuja. 1. Ostin uuden hatun, jee happy! 2. Kiivettiin neljältä aamulla Malminkartanon kukkulalle kattomaan auringonnousua. 3. Pyöräretkellä keskellä ei mitään. 4. Time for wine! Riesling on hyvää.

Mun 'lyhyt' Suomivierailu on jo muuttunut yli kuukauden pituseksi, joten eiköhän nyt ois jo aika lähteä jatkamaan matkaa..viikon päästä suuntaan siis kohti Tokiota ja katotaan mihin sieltä pääsen jatkamaan ja milloin. Täällä Suomessa ei oo tapahtunut mitään uutta. On nautittu hyvästä kesäsäästä (ennen Australian talvea), käyty Suomenlinnassa, hengailtu kavereiden ja perheen kanssa, juhlittu vähän liikaakin ja tehty vähän matkajärjestelyjä. Perussettiä siis.
Tulinpa siis vaan ilmoittamaan, että parin viikon päästä alkaa työt eräässä hostellissa Gold Coastilla ja jännittää ehkä vähän niinku ihan sikana. Kuitenkin jotenkin ei oo yhtään ollu sellanen jännitys kun normaalisti kun on lähössä reissuun, vähän jopa haikee olo jättää Suomen kesä taakse, erityisesti kun Ausseissa odottaa kylmä talvi. Ja sekin vielä kun lähdenkin matkalle ihan yksin ekaa kertaa ikinä. Tosiaan venematka oli ehkä vähän liikaa suhteelle ja päätettiin erota, mutta ollaan kuitenkin hyvissä väleissä ja nähään vielä jossain vaiheessa Australiassa.
Että sellasta nyt tällä kertaa. En kuitenkaan epäile sekuntiakaan etteikö matkasta tulis yhtään sen huonompi yksin ja odotan innolla kaikkia tulevia seikkailuja!

PS. Senkin takia kun kamera jäänyt lähiaikoina aika käyttämättömäksi ja oli reissussa vähän liian iso kantaa mukana, päätin repästä ja myydä kaikki kamerajutut. Niitä tällä hetkellä siis myynnissä ainakin huuto.netissä, mutta saa myös ottaa yhteyttä emailillä jos kiinnostaa. Jos kiinnostaa ostaa monta juttua kerralla niin voidaan ehkä sopia jostain pakettihinnasta. Tässä vähän linkkejä huuto.nettiin ja lisätietoa jutuista:

Samyang 8mm f/3.5 Aspherical IF MC CSII Fisheye linssi Nikonille
Nikkor AF-S DX 18-105mm f/3.5-5.6G ED VR objektiivi, Nikon
Nikon Nikkor AF-S DX 18-55 mm 3.5-5.6 VR II -objektiivi
Nikon Nikkor AF-S DX 35mm f/1.8G normaaliobjektiivi
Tokina AT-X 116 PRO DX II 11-16mm f/2.8 laajakulmaobjektiivi, Nikon
Nikon D7000 järjestelmäkamera runko

26/06/2014

coconut milk run


No eihän siinä videon editoinnissa kestänytkään kun yks pitkä päivä, vaikka venytin alottamista ties kuinka kauan kammoksuen niitä lähes neljääsataa videota mitä matkan aikana kerkes kertyä... En oo ehkä ihan 100% tyytyväinen videoon, koska kuvat vaihtuu jossain väleissä vähän liian nopsaan, mutta saa kelvata tällä kertaa. Ehkä ihan hyvä vaan, ettei tullut vielä lisää matksua saarilta mitkä multa nyt jäi välistä. Toivottavasti kuitenkin tykkäätte!
Niin joo ja voisin vähän avata videon nimeä. 'Coconut milk run' on nimittäin yksi ihan yleisessä käytössä oleva nimi purjehdusreitille, jonka myös captain Cook teki seilatessaan Tyynellämerellä. Yleensä reitti alkaa Ranskan Polynesian Markiisisaarilta jatkuu Tahitille, Cookin saarille, Amerikan Samoalle ja Tongan kautta Uuteen-Seelantiin, eli meillä oli vähän oma muokattu versio tästä reitistä. Nykyään lähes jokainen purjehtija valitsee tän reitin, koska tuulet on reitillä yleisesti täydellisiä purjehtimiseen...paitsi tietty taifuuni seasonin aikaan, jolloin ei kannata olla Tyynellämerellä päinkään purjeveneessä.. Noh, siinä vähän uutta infoa teille!

PS. Kattokaa video mielummin Vimeossa (ei upotettuna tähän postaukseen), niin sen voi kattoo HD:na! Enjoy!

23/06/2014

suomi juhannus

Kuten jo pikasesti kerkesinkin mainita, tuli aika äkkinäinen lähtö Rarotongalta Suomeen. Ostin aamulla liput Aucklandiin ja illalla oli kamat pakattuna ja istuin matkan ekalla lentokentällä. Matka Suomeen kesti 54 tuntia koneissa ja kentillä istumista, Aucklandin, Hong Kongin ja vihdoin Amsterdamin kautta Helsinkiin. Eipä siinä kauaa ehtinyt jet lagissä tuhista, kun heti seuraavana päivänä lähettiin kaverin mökille saarelle lähelle Venäjää juhannuksenviettoon (samaan paikkaan ku pari vuotta sitten - klik, klik). Juhannus meni aika rennoissa meiningeissä meren äärellä saunoen, syöden ja lepäillen. Ainoo vaan ettei kukaan kertonu miten kylmä täällä Suomessa on! Jäädyn vaikka aurinko paistaa!

Tällä hetkellä nää maisemat tuntuu paljon eksoottisimmilta kuin Tyynenmeren saaret. Outoa olla Suomessa.

Luulenpa että pidän nyt jonkunlaisen blogitauon siis siihen asti kunnes palaan reissuun parin kuukauden sisällä...ellei nyt tuu jotain todella tärkeetä raportoitavaa, hehe. Harmittaa että jäi Tonga, Fiji ja New Caledonia välistä, mutta sain kapteenilta kutsun samaiselle reissulle ensi vuodelle, joten ehkä pääsenkin jatkamaan purjehdusta aiemmin kuin luulinkaan. Jos vaan saa Australiassa kasvatettua budjettia.

Tai ehkä ehdin vielä hyppäämään veneelle Australian Bundabergistä ja purjehtimaan Fraser islandin kautta Gold Coastille.
Only time will tell.

19/06/2014

rarotonga


'Do I look like Alana Blanchard yet?' ...Yliannostus kuvia yhdestä rantaleijonasta.

Jäätiin jumiin Rarotongalle sitten yli viikoksi. Ongelmana oli alunperin kapteenin vanhentunut passi, mille kukaan Suomessa eikä Australiassa pystynyt tekemään mitään ja vielä vaikeemmaksi asian teki kun lähin Suomen embassy on Tongalla. Eli ei päästy Cookin saarilta liikkumaan mihinkään ennen kuin oli jotain edistystä passiasiassa. Mitä tästä siis opimme? Pidä aina huoli, että passi on ajantasalla koko matkan ajan, mieluiten puoli vuotta matkan jälkeenkin. Hassua muuten, ennen oisin ihan mielellään ollut tälläsellä paratiisisaarella jumissa vaikka kolme kuukautta putkeen, mut nyt kun ollaan totuttu pysähtymään eri paikkoihin vaan muutamaks päiväks ni ekaa kertaa ikinä on jopa vähän turhautunut olo kun ei päästä liikkumaan mihinkään. Hirvee kiire Tongalle ja Fijille näkemään uusia paikkoja!
Noh mutta ei se mitään, en tosiaankaan valita olla täällä, kuten kuvista näkyy! Donna antoi meille yhen hotellin skoottereista lainaan ja täällä ollaan sitten ajeltu ympäri saarta rannoilta toisille. Ekaa kertaa ajoin muuten vasemmanpuoleisessa liikenteessä ja helpostihan siihen tottui.
Laskuveden aikaan riutta on joillain rannoilla melkeen kokonaan näkyvillä, joten yks päivä käytiin Blackrock nimisellä rannalla kävelemässä ympäri riuttaa ja astuin merikurkun päälle...paradise problems. Toisena päivänä käytiin snorklailemassa Muri beachillä ja myös yhellä shipwreckillä (mikäikinä onkaan suomeksi, hylky?). Shipwreckillä nähtiin HAI!! Riuttahait on yleensä vähän pienempiä kuin vaikka great white shark, eikä yleensä vaarallisia ihmisille, kunhan pysyy pois niiden tieltä. Edellisen kerran olin sukeltelemassa uponneella veneellä Balilla, ja tekis kyllä mieli alottaa sukellus uudestaan, jos vaan ois vähän halvempaa..
Anyways, Rarotongasta on jääny ihan mahtava fiilis tähän mennessä ja tuun varmasti takas heti kun siihen on mahollisuus. Parhaat, superystävälliset ihmiset, rento meininki ja puitteet tehdä melkeen mitä vaan. Kulttuuria, vuorikiipeilyä, joogaa rannalla, sukellusta, surffausta ja näin täällä jopa crossfit salin! Täydellistä.

PS. Kävin piiiitkästä aikaa taas jopa juoksulenkillä! Nyt alko skarppaus!!!
PPS. Mulla jää matka tällä etapilla lyhyeksi henkilökohtaisen tapauksen takia, eli täältä lähtee lento kohti Aucklandia ja sieltä pitkä seikkailu Honkkarin ja Amsterdamin kautta Helsinkiin. Heti kun on asiat kondiksessa niin lennot takaisin Ausseihin ja vihdoin ja viimein kutsuu vuoden working holiday.


Hello I am tourist.

17/06/2014

cook islands

Punanga nui marketilla oli island photoboothin synttärit, missä saatiin ottaa ilmaseks photobooth kuvia!!

Kia Orana, eli morjensta vaan maoriksi.
Cook Islands. Ah, ihana Rarotonga. Cookin saaret on tähän mennessä ihan lemppari kaikista Polynesian saarista missä ollaan oltu. Cookin saaret on siis viidentoista saaren saariryhmä Tyynellämerellä osa Uutta-Seelantia, joista suurin saari on Rarotonga. Saarilla asuu vähän alle 20,000 ihmistä. Luin myös meijän opaskirjasta, että saaren populaatiokasvu on negatiivinen, sillä joka vuosi about 2000 ihmistä muuttaa Uuteen-Seelantiin. Tänne on siis ulkomaalaistenkin vähän helpompi saada työviisumi kuin vaikka Uuteen-Seelantiin tai Australiaan. Kelpaa!

Oltiin Reymondin kanssa yhtenä päivänä kävelyllä (rankkasateessa) kunnes päätettiin jossain liian pitkän matkan päässä ottaa bussi takasin veneelle. Bussipysäkillä alettiin sit juttelemaan yhelle tytölle, joka turned out to be filippiiniläinen, niinku Reymond. Seuraavana päivänä mentiin suositulle lauantaiselle Punanga nui marketille kiertelemään ja törmättiin tähän tyttöön uudestaan. Marketti oli ihan mahtava, hyvää ja halpaa ruokaa, paikallisten lasten tanssiesityksiä ja rummutusta ja mahtava ilmapiiri. Anyways, koko saarella ei oo missään kahviloissa tai ravintoloissa ilmasta wifiä, joten kerrottiin Donnalle meijän tarpeesta päästä nettiin lähettämään muutamat emailit ja se kutsui meijät sen luo kylään käyttämään hänen nettiä. Hengailtiin koko päivä sitten Donnan kanssa, se vei meijät skoballa saaren ympäri (kestää muuten vaan pari tuntia kiertää koko saari) ja lopulta toiseen kotiinsa miehensä luo Little Polynesian hotellille, jonka mies siis omistaa. Juotiin vähän skumppaa, juteltiin niitä näitä ja saatiin kutsu jäädä kylään yöksi, kunhan he ensin saa viedä meijät syömään polynesialaista ruokaa. Kuka vois sanoo ei? Niin ystävällistä ja täydellinen mahollisuus saada vähän hotellialalta kontakteja täältä tulevaisuuttaakin miettien, jos vaikka jokupäivä tulis tänne töihin...which I wouldn't mind! Suomessa ei kovin usein tälläseen vieraanvarasuuteen törmää, erityisesti tuntemattomilta. Hengailtiin sitten yksityisellä rannalla pari päivää Donnan koirat seurana ja kierreltiin ympäri muutakin saarta meidän omien paikallisten oppaiden kanssa.

Vieläkään ei kyllästytä täydelliset valkoset hiekkarannat ja kirkkaat turkoosit vedet. This is where I belong.

15/06/2014

south seas fishing


Monia ei varmaan kiinnosta erityisesti kuunnella kalastuksesta, mutta bear with me, tässä tulee muutakin! Itekään en oo lapsuuden pienten Vanhankaupunginkosken ahventen jälkeen ollut kovin innoissaan kalastuksesta, mutta nyt oon saanut ihan uudenlaisen kipinän tähän lajiin.
En oo koskaan ymmärtänyt niitä macho miehiä, jotka käy kalastamassa, ottaa kuvan jokaisesta saaliista ja boustailee kuinka ison kalan sitä taas on viimeksi napannut. Eihän kalastus oo mistään muusta kiinni kuin tuurista? Jos kala iskee kiinni koukkuun, niin se täysin kalasta kiinni oliko se nälkäinen just sillä hetkellä, eikä siitä miten hieno houkutin siiman päässä komeilee..right? Totta, mutta tällä edellisellä etapilla vihdoin tajusin, ettei se kalan saaminen veneeseen saati sitten ruokapöytään asti ookkaan niin helppoa, kun kyseessä ei oo enää ne kymmensenttiset ahvenet. Kahtena päivänä putkeen oltiin saatu kaikkiin meijän aikasmpiin verrattuna isoja doradoja, kunnes yhtenä päivänä tuli kaks kertaa vielä niitäkin isompi mahi mahi! Kala taisteli vedessä puolisen tuntia, kunnes vihdoin Heikki veti sen kannelle ja siinä vaiheessa en saanut muuta sanaa suusta kuin 'wooow wooooooooow wow'. Se melkein parimetrinen kala oli ihan varmana isoin minkä oon koskaan nähnyt livenä! Se hyppi kuin hullu ympäri kantta, ja voin kertoa ettei se oo kivaa olla siinä lähistöllä kun kala painaa lähemmäs 20 kiloa ja sillä on terävät hampaat ja evät. Mahi mahi puri Heikkiä käteen ja jalkaan, Huw melkein mursi varpaansa ja Reymondkin sai kädet täyteen mustelmia. Saatte muuten kuulla yhen kalastajien salaisuuden, mistä saatta olla teillekin tulevaisuudessa hyötyä... Jos kala ei meinaa lopettaa kitumista ja haluut päästää sen nopeesti tuskistaan, kaada kiduksiin mitä vaan alkoholia ja se kuolee muutamassa sekunnissa. Me ollan siis annettu kaikille kaloille tervetuliaisshotit, mitä ne ei selvästi oo kovin hyvin handlannu, heh. Vihdoin saatiin mahi mahi taltutettua ja fileroitua, ja nyt näyttää siltä, että syödään kalaa varmaan Australiaan asti.
Voiko olla mitään parempaa kuin syödä tuoretta kalaa suoraan merestä?

Mahi mahi muuttaa väriä monia kertoja nopeeseen tahtiin kuollessaan vihreestä siniseen, punaseen ja lopulta tollaseen harmaaseen/valkoseen. RIP, kala.

Tuntuu, että nykyään ihmiset ei enää osaa arvostaa maataloutta samalla tavalla kuin ehkä joskus ennen. Viljelijät, kalastajat ja kaikensorttiset maajussit luokitellaan usein 'alempiarvoisiksi' kuin sivistyneet kaupunkilaiset, mitä en voi käsittää, sillä hehän tuovat ruuan, sen kaikkein tärkeimmän kaikkiin talouksiin. Nykyään kaikki haluaa olla lääkäreitä, pankkiireja tai miljonäärejä, mutta kuinka moni voi sanoa pystyvänsä elättämään itsensä omasta maasta ilman rahaa? Mitä kaikella sillä rahalla tekee, jos ei ole enää ketään keneltä ostaa ruokaa - kaikki farmarit on nimittäin päättäneet ruveta miljonääreiksi. Ok, menee vähän liian pitkälle ajatteluks, mutta mä oon ainakin päättänyt alkaa kasvattaa mahollisimman paljon yrttejä ja kasviksia kotona heti kun siihen on mahollisuus. Meksikon Chacahuassa meijän tapaamalla suomalaisella Ninalla ja sen miehellä on jossain Meksikon rannikolla oma papaya farmi, enkä vois kuvitella mitään parempaa. Simple life - aamusurffi, vähän papaijojen keräämistä, iltasurffi ja sama seuraavana päivänä. Tulevaisuudessa mäkin haluan vähintään ison oman pihan jossain lämpimässä massa, missä voi vuoden ympäri kasvattaa omia hedelmiä, vihanneksia ja yrttejä. Eikä kai haittais pari kanaa juoksentelemassa ympäri pihaa, niinku meillä oli Meksikossa.
Mutta sitäkin tärkeemmin, isona mä haluan olla onnellinen - oli se sitten maajussina tai kosmopolitanina.

PS. Jos kiinnostaa ruokateollisuusmeininki vielä enemmän, suosittelen kattomaan myös Docventuresin suositteleman Food Inc. dokumentin. Suosikaa paikallisia pienyrityksiä, ei mitään korporaatiomonstereita! Hyvä!